Kurssin alun tiimellyksessä minulta jäi puuttumaan ensimmäinen blogitehtävä Miksi opettaa kielioppia - ja miten? Siispä tarkastelen tässä kirjoituksessani muiden kurssilaisten mietteitä kyseiseen tehtävään liittyen ja pyrin kokoamaan niistä tiiviin katsauksen. Oli antoisaa lukea muiden mielipiteitä kieliopista, ja siinä samalla omaksuin paljon uusia perusteluita ja menetelmiä kieliopin opettamiseen.
Tarkoituksena oli siis vastata oman näkemyksen ja kokemuksen perusteella seuraaviin kysymyksiin:
- Miksi ja miten opettaisit kielioppia?
- Mitä menetelmät kertovat tavoitteista?
- Kuinka tavoitteet vaikuttavat menetelmiin?
- Miten oppikirjat vastaavat omiin näkemyksiisi?
Miksi kielioppia?
Kielioppi nähtiin tärkeäksi jokaisessa blogitekstissä, ja perusteluita sille oli varmasti yhtä monta, kuin kirjoittajiakin. Kielitaito mainittiin tärkeäksi taidoksi ihmiselle ja kieliopin nähtiin muodostavan kielen selkärangan. Kieliopista sanottiin myös seuraavia asioita. Se on kommunikoinnin väline ja ihmisen luoma järjestelmä yhteisistä säännöistä, joiden pohjalta luomme merkityksiä ja välitämme kulttuuriamme. Se on sivistyksen mittari ja arjessa pärjäämisen ja ymmärretyksi tulemisen tae. Itseilmaisun taito perustuu kieliopin hallintaan ja monipuoliseen kielenkäyttöön. Kieliopin avulla voimme sosiaalistaa oppilaat yhteisön käyttämään kieleen ja kehittää suullista, kirjallista ja lukutaitoa. Kuten muutkin toimivat ja kehittyvät järjestelmät, myös kieli tarvitsee säännöt. Siten kielioppi mahdollistaa myös kielentutkimuksen. Niinpä kieli, samoin kuin luonnontieteet koulussa voi olla tutkimuksen kohde.
Kieliopin kautta mahdollistuu oikeinkirjoitus, sanojen ja lauseiden ymmärrys, sanantaivutus yms. Kieliopin osaaminen auttaa vieraiden kielten omaksumista, erottamaan puhekielen ja kirjakielen erot sekä mahdollistaa erilaisten virallisten tekstien tuottamisen. Äidinkielellä itsellään nähtiin olevan itseisarvoa, joka muodostaa pohjan oppimiselle. Se on siis väline oppia ja opiskella muita kouluaineita sekä helpottaa jokapäiväisessä arjessa selviytymistä. Kieliopin hallitseminen jo alakoulussa helpottaa koulutietä myös jatkossa. Jottei kielioppi olisi oppilaille jo terminä luotaantyöntävä ja vastenmielinen, voi opettaja pukea sen mielekkääseen muotoon esim. ”tutkimusmatkaksi kieleen”.
Poimin myös loistavan huomion kieliopin lähtökohdasta muistettavaksi kaikille opettajille: jo pienet ekaluokkalaiset ovat kielen asiantuntijoita, joilla on kielitajua. Oppilaat eivät siis ole kouluun tullessaan tyhjiä hahmoja, jotka eivät tiedä mistään mitään.
Millaisia menetelmiä ja tavoitteita?
Moni mainitsi opetusta ohjaavaksi lähtökohdaksi opetussuunnitelmassa määritellyt tavoitteet, jotka taas vaikuttavat siihen, millaisia opetusmenetelmiä valitaan. Menetelmät pyritään valitsemaan siten, että tavoitteet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Jotta motivaatio ja innokkuus säilyisivät tulisi käyttää monipuolisia opetusmenetelmiä. Motivaation uskottiin löytyvän kieliopinkin opiskeluun, kunhan sen merkitys on ymmärretty. Tässä yhteydessä mainittiin opettajan omat motiivit kieliopin opettamiseen, mitkä on oltava opettajalla itsellään tiedossa, jotta ne välittyisivät oppilaillekin. Yksi esille nostettu keino kieliopin merkityksen ymmärtämiseksi oli tutkia valmiita epävirallisia tekstejä, joissa kielioppi voi usein olla puutteellista. Oppilaat saisivat pohtia ja perustella mikä ja miksi näissä teksteissä ehkä ärsyttää tai kaipaa hiomista.
Tärkeiksi oppimismenetelmiksi nousivat konkretia, toiminnallisuus ja monipuolisuus esim. leikin, pelien, laulun, draaman ja muihin oppiaineisiin integroinnin keinoin. Varsinkin S2-oppilaiden kanssa toiminnallisuus ja yhteys oikeaan elämään olisi saavutettava. Myös tutkimalla oppiminen, ongelmanratkaisu ja vuorovaikutus ryhmä- ja parityöskentelynä mainittiin useassa blogitekstissä. Jottei oppiminen jäisi irralliseksi, on tärkeää voida liittää uusi opetettava asia muuhun kieleen ja oppilaan maailmaan esimerkiksi hyödyntämällä tehtävissä heidän itse kirjoittamiaan tekstejä. Tutkimalla kielen muotoja erilaisissa teksteissä, kuten chat- ja tektariteksteissä voidaan tavoittaa monipuolisesti eri tekstimaailmoja. Oppimisen avaimena nähtiin avoin keskustelu, jossa sallitaan kielen ihmettely, yhdessä pohtiminen, asian selvittäminen sekä tietämättömyys.
Lähes kaikki bloggaajat muistelivat omaa kouluaikaansa kieliopin opettelun osalta puuduttavana yksin puurtamisena ja ulkoaopetteluna. Tähän haluttiin selvästikin muutosta.
Miten oppikirjoissa?
Lähes poikeuksetta jokaisen kurssilaisen blogimerkinnässä mainittiin oppikirjojen kielioppitehtävien palvelevan heikosti heidän omaa näkemystään kieliopin opettamisesta. Tehtävät kirjoissa mainittiin usein mekaanisiksi ja yksipuolisiksi eikä niiden nähty tukevan monipuolisia opetusmenetelmiä, toiminnallisuutta tai tutkivaa oppimista. Opetuksen tueksi kaivattiin myös lisää eriyttäviä tehtäviä niin lahjakkaille kuin erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Osa mainitsi aikovansa käyttää laajasti erilaista kirjallisuutta opetuksen tukena. Tätä perusteltiin sillä, että lukeminen tukee ja vahvistaa oppilaan kielitajua. Onhan kielioppi nimenomaan kirjoitetun kielen säännöstö. Opettajan kirjahyllyyn kehoitettiin hankittavaksi Iso suomen kielioppi sekä Leila Whiten Kielioppia ulkomaalaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti