Kurssilaisten ajatuksia koulukieliopin opettamisen syistä, menetelmistä ja tarkoituksesta

Kurssin alun tiimellyksessä minulta jäi puuttumaan ensimmäinen blogitehtävä Miksi opettaa kielioppia - ja miten? Siispä tarkastelen tässä kirjoituksessani muiden kurssilaisten mietteitä kyseiseen tehtävään liittyen ja pyrin kokoamaan niistä tiiviin katsauksen. Oli antoisaa lukea muiden mielipiteitä kieliopista, ja siinä samalla omaksuin paljon uusia perusteluita ja menetelmiä kieliopin opettamiseen.

Tarkoituksena oli siis vastata oman näkemyksen ja kokemuksen perusteella seuraaviin kysymyksiin:

• Miksi ja miten opettaisit kielioppia?
• Mitä menetelmät kertovat tavoitteista?
• Kuinka tavoitteet vaikuttavat menetelmiin?
• Miten oppikirjat vastaavat omiin näkemyksiisi?

Miksi kielioppia?

Kielioppi nähtiin tärkeäksi jokaisessa blogitekstissä, ja perusteluita sille oli varmasti yhtä monta, kuin kirjoittajiakin. Kielitaito mainittiin tärkeäksi taidoksi ihmiselle ja kieliopin nähtiin muodostavan kielen selkärangan. Kieliopista sanottiin myös seuraavia asioita. Se on kommunikoinnin väline ja ihmisen luoma järjestelmä yhteisistä säännöistä, joiden pohjalta luomme merkityksiä ja välitämme kulttuuriamme. Se on sivistyksen mittari ja arjessa pärjäämisen ja ymmärretyksi tulemisen tae. Itseilmaisun taito perustuu kieliopin hallintaan ja monipuoliseen kielenkäyttöön. Kieliopin avulla voimme sosiaalistaa oppilaat yhteisön käyttämään kieleen ja kehittää suullista, kirjallista ja lukutaitoa. Kuten muutkin toimivat ja kehittyvät järjestelmät, myös kieli tarvitsee säännöt. Siten kielioppi mahdollistaa myös kielentutkimuksen. Niinpä kieli, samoin kuin luonnontieteet koulussa voi olla tutkimuksen kohde.

Kieliopin kautta mahdollistuu oikeinkirjoitus, sanojen ja lauseiden ymmärrys, sanantaivutus yms. Kieliopin osaaminen auttaa vieraiden kielten omaksumista, erottamaan puhekielen ja kirjakielen erot sekä mahdollistaa erilaisten virallisten tekstien tuottamisen. Äidinkielellä itsellään nähtiin olevan itseisarvoa, joka muodostaa pohjan oppimiselle. Se on siis väline oppia ja opiskella muita kouluaineita sekä helpottaa jokapäiväisessä arjessa selviytymistä. Kieliopin hallitseminen jo alakoulussa helpottaa koulutietä myös jatkossa. Jottei kielioppi olisi oppilaille jo terminä luotaantyöntävä ja vastenmielinen, voi opettaja pukea sen mielekkääseen muotoon esim. ”tutkimusmatkaksi kieleen”.

Poimin myös loistavan huomion kieliopin lähtökohdasta muistettavaksi kaikille opettajille: jo pienet ekaluokkalaiset ovat kielen asiantuntijoita, joilla on kielitajua. Oppilaat eivät siis ole kouluun tullessaan tyhjiä hahmoja, jotka eivät tiedä mistään mitään.

Millaisia menetelmiä ja tavoitteita?

Moni mainitsi opetusta ohjaavaksi lähtökohdaksi opetussuunnitelmassa määritellyt tavoitteet, jotka taas vaikuttavat siihen, millaisia opetusmenetelmiä valitaan. Menetelmät pyritään valitsemaan siten, että tavoitteet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Jotta motivaatio ja innokkuus säilyisivät tulisi käyttää monipuolisia opetusmenetelmiä. Motivaation uskottiin löytyvän kieliopinkin opiskeluun, kunhan sen merkitys on ymmärretty. Tässä yhteydessä mainittiin opettajan omat motiivit kieliopin opettamiseen, mitkä on oltava opettajalla itsellään tiedossa, jotta ne välittyisivät oppilaillekin. Yksi esille nostettu keino kieliopin merkityksen ymmärtämiseksi oli tutkia valmiita epävirallisia tekstejä, joissa kielioppi voi usein olla puutteellista. Oppilaat saisivat pohtia ja perustella mikä ja miksi näissä teksteissä ehkä ärsyttää tai kaipaa hiomista.

Tärkeiksi oppimismenetelmiksi nousivat konkretia, toiminnallisuus ja monipuolisuus esim. leikin, pelien, laulun, draaman ja muihin oppiaineisiin integroinnin keinoin. Varsinkin S2-oppilaiden kanssa toiminnallisuus ja yhteys oikeaan elämään olisi saavutettava. Myös tutkimalla oppiminen, ongelmanratkaisu ja vuorovaikutus ryhmä- ja parityöskentelynä mainittiin useassa blogitekstissä. Jottei oppiminen jäisi irralliseksi, on tärkeää voida liittää uusi opetettava asia muuhun kieleen ja oppilaan maailmaan esimerkiksi hyödyntämällä tehtävissä heidän itse kirjoittamiaan tekstejä. Tutkimalla kielen muotoja erilaisissa teksteissä, kuten chat- ja tektariteksteissä voidaan tavoittaa monipuolisesti eri tekstimaailmoja. Oppimisen avaimena nähtiin avoin keskustelu, jossa sallitaan kielen ihmettely, yhdessä pohtiminen, asian selvittäminen sekä tietämättömyys.

Lähes kaikki bloggaajat muistelivat omaa kouluaikaansa kieliopin opettelun osalta puuduttavana yksin puurtamisena ja ulkoaopetteluna. Tähän haluttiin selvästikin muutosta.

Miten oppikirjoissa?

Lähes poikeuksetta jokaisen kurssilaisen blogimerkinnässä mainittiin oppikirjojen kielioppitehtävien palvelevan heikosti heidän omaa näkemystään kieliopin opettamisesta. Tehtävät kirjoissa mainittiin usein mekaanisiksi ja yksipuolisiksi eikä niiden nähty tukevan monipuolisia opetusmenetelmiä, toiminnallisuutta tai tutkivaa oppimista. Opetuksen tueksi kaivattiin myös lisää eriyttäviä tehtäviä niin lahjakkaille kuin erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Osa mainitsi aikovansa käyttää laajasti erilaista kirjallisuutta opetuksen tukena. Tätä perusteltiin sillä, että lukeminen tukee ja vahvistaa oppilaan kielitajua. Onhan kielioppi nimenomaan kirjoitetun kielen säännöstö. Opettajan kirjahyllyyn kehoitettiin hankittavaksi Iso suomen kielioppi sekä Leila Whiten Kielioppia ulkomaalaisille.

Kotuksen sivut selkeiksi eli Kotus-vierailun korvaava tehtävä

Seuraavassa raportissa esittelen muutamia tärppejä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen eli Kotuksen nettisivustolla liikkumiseen. Sivusto on melkoinen labyrintti, ja nopeasti voikin huomata eksyneensä linkkien kautta välisivujen välisivuille. Sivujen selaamiseen kannattaakin varata aikaa.

Kotuksen etusivulla on esitelty uusimmat julkaisut sekä uutiset ja tapahtumat. Lisäksi vasemmalla puolella on sininen palsta, josta löytyy linkki mm. yhteystietoihin ja muihin sivuston tärkeimpiin linkkeihin. Selauskieleksi voi valita suomen, ruotsin, saamen, romanikielen, englannin tai viittomakielen.

Sivuston yläreunasta pääsee seuraaviin hakukohteisiin: tietoa Kotuksesta, kielenhuolto, nimistö, nykykieli, kielen historia, murteet, julkaisut ja aineistot. Jokaisen hakukohteen välisivulta löytyy tarkennettu linkistö tutulla sinisellä pohjalla vasemmasta reunasta.

Kotus-blogit toimivat osana Kotuksen verkkopalvelua, ja niissä näkökulmana on kielen asiat. Blogi tarjoaa tietoja ja näkemyksiä kaikille kielestä kiinnostuneille, ja on siten oiva paikka käydä keskustelua kielestä ja sen ulottuvuuksista. Sen tarkoituksena olisi tavoittaa mahdollisimman laaja yleisö, sillä onhan sen perusajatus kielestä kaikkien asiana ja kaikki ovat siinä asiantuntijoita tavallaan. Kotus-blogissa julkaistaan bloggaajien kirjoittamia merkintöjä sekä keskustelijoiden niistä laatimia puheenvuoroja. Kirjoittajina voi toimia kotuslaiset ja määräajaksi valitut ulkopuoliset kirjoittajat. Yksi tuorein blogimerkintä käsittelee kirjoitettua kieltä muutoksen tilassa.

Murteiden osalta Kotuksen sivuilta löytyy kattava tietopankki niiden määrittelemisestä murrenäytteisiin, valokuviin ja kaikkea siltä väliltä. Sivuilta löytyy suomen murteet, suomen sukukielten murteet, suomenruotsin murteet, romanikielten murteet sekä suomen viittomakielten murteet. Itse yllätyin tästä viittomakielten murteista, sillä kuvittelin sen olevan suomen kielessä standardi.

Esittelen lyhyesti Kymeenlaakson murteen, joka nykyisen kuntajaon myötä rajoittuu Iitin, Kouvolan, Miehikkälän, Haminan, Vironlahden, Kotkan ja Pyhtään kuntiin. Murteiden sijoittamisessa on toki muistettava, että rajat ovat suuntaa-antavia ja niiden ulkopuolella voi olla murteen puhujia. Kymenlaakso on monella tavalla idän ja lännen kohtauspaikka. Kymijoen molemmin puolin puhutaan kaakkoishämäläistä murretta, jossa hämäläiseen murteeseen on sekoittunut lounaismurteisia ja karjalaisia piirteitä. Murteen läntisyys näkyy astevaihteluttomana, jolloin suomen yleiskielen ts : ts paikalla on tt : tt (esim. Ruottin, kattomah). Myös sanat lyhenevät joissakin tapauksissa. Itäinen piirre on i:n putoaminen (ol, pääs, väsy). Sen sijaan Kymenlaaksolle tyypillinen paikallissijojen loppuvokaalien a:n ja ä:n katoaminen (tääl, mäjel) on yhteinen ilmiö niin lounaismurteille kuin kaakkoismurteillekin. Kymenlaaksossa esiintyy myös historiallisena muistona h sellaisessa asemassa, josta se on suomen yleiskielestä ja useimmista murteista jo hävinnyt (kankahil = kankailla).

Näyte jaalan murteesta:

Ennev Venäjän, tai Venäjän solan aikan ja Ruottin
kun tääl ol Ruottin kuningas yätä Paljakan mäjel.
Ja kun seh hevoi väsy Tillolan kankahil
kun se jäi kattomah solaj juoksuu,
ja pääs Paljakkaa
ja sit hevoi uupu.

Sanakirjatyö on Kotuksessa laajaa. Siellä laaditaan kielen ja kulttuurin kannalta tärkeitä tieteellisiä sanakirjoja, joissa kuvataan sekä yleiskieltä että muita kielimuotoja. Kotukselta löytyy suomen ja ruotsin sanastojen lisäksi eräiden suomen sukukielten sekä romanikielen ja viittomakielen sanastoja. Sanakirjoja pidetään myös tietotekniikan avulla ajantasaisina. Lisäksi laaditaan tietokantoja ja korpuksia. Merkittävin sanakirja on kielitoimiston sanakirja, jossa on yli 100 000 hakusanaa Sen tarkoituksena on kuvata suomen nykyisen yleiskielen keskeiset sanavarat. Kotuksen kirjaston sivuilta hakusanalla sanakirjat löytyy tiedot kaikista Kotuksen julkaisemista ja Kotuksessa tehdyistä sanakirjoista.

Kielitoimiston palvelut on kehitetty vastaamaan suomen kielen huollosta. Kielitoimisto antaa kansalaisille ohjeita ja neuvoja puhelimitse ja kurssein kielenkäyttöön liittyvissä kysymyksissä sekä nimistökysymyksissä. Käytössä on neuvontapuhelin sekä yleisimpiä kysymyksiä varten on laadittu Kielitoimiston kysytyimmät asiat -lista.

Sukunimien taivutukseen löytyy neuvoa parhaiten Kotuksen sivujen hausta hakusanalla: sukunimen taivutus. Löysin itse Kielitoimiston tekemän tiedotteen, josta on helppo päätellä eri sukunimien taivutuksen. Lisäksi apuna toimii sukunimien taivutusluettelo osoitteessa http://kaino.kotus.fi/sukunimientaivutus. Tehtävän annossa ehdotetut sukunimet Kiukas, Juuti ja Rove taipuvat seuraavasti: Kiukas : Kiukkaan/Kiukaksen, Juuti : Juutin/Juudin, Rove : Ropeen.

Kielipolitiikasta Kotuksen sivuilta löytyy termin määrittelyä, linkkejä Kotuksen kielipoliittisiin ohjelmiin, julkaisuihin sekä linkki opetusministeriön kielilakiin. Kielipolitiikalla tarkoitetaan tiedollisia toimia, joilla järjestetään kieltä tai kielen ja yhteiskunnan välisiä suhteita.

Sähköinen sanakirja on monipuolisempi hakumahdollisuuksien puolesta, kuin perinteinen painettu versio. Haun voi kohdistaa hakusanojen lisäksi esimerkkeihin ja selitteisiin sekä käyttää yleismerkkejä eli jokerimerkkejä. Näin voi hakea sanoja esimerkiksi pelkän alkuosan tai loppuosan mukaan tai täsmähakuina hakemalla esimerkiksi kaikki kuusikirjaimiset l:llä alkavat ja s:ään loppuvat sanat, kuten lammas. Sanakirjan tilausohjeet löytyvät edellä olevasta linkistä.

Mielestäni Kielitoimiston sähköinen sanakirja pitäisi ehdottomasti olla maksuton kaikille. On älytöntä, että se maksaa yhdelle käyttäjälle vuodessa lähes 80 euroa. Tämän sanahakutiedon sain poimittua suoraan Kotuksen sanakirjan esittelysivulta, mutta oikeassa käytössä sen toimivuudesta en osaa sanoa.

Lopuksi testasin tietämykseni pilkun käytössä, lyhenteissä ja sanatestissä - pärjäsin ihan hyvin sanatestissä, mutta pilkkujen ja lyhenteiden kanssa on vielä joitakin virheitä. :)

Poissaolon korvaaminen eli referaatti Alhon ja Korhosen artikkelista Kielioppia kouluun

Johdanto

Irja Alho ja Riitta Korhonen pohtivat artikkelissaan Kielioppia kouluun kieliopin opettamisen vaikeutta kouluasteesta riippumatta, sekä esittelevät tutun tieteellisen kieliopin rinnalle deskriptiivisen ja pedagogisen kieliopin ajatuksen. Kielioppi on kautta aikojen ollut opetuksessa, mutta opetusmenetelmiä sitä vastoin ovat olleet lähinnä käsiteluettelot ja ulkoa opettelu. Korhonen ja Alho nostavat esille vuonna 2004 ilmestyneen Ison suomen kieliopin, ja miettivät sen antia luokkahuoneopetukselle. Artikkelissa seurataan myös kuvitteellista opiskelijanelikkoa, joka voisi saada aikaan hedelmällisiä uudistuksia kieliopin opettamisessa, mikäli yhteistyö heidän välillään mahdollistuisi. Esittelen Alhon ja Korhosen artikkelista tärkeimpiä asioita, joihin lisään omia kommenttejani tarpeen mukaan.

Kieliopin opetus mättää kouluissa ja yliopistoissa

Kouluissa ja yliopistoilla on pitkään junnattu kieliopin osalta samoissa teoksissa ja opetusmenetelmissä vielä jopa 2000-luvulle tultaessa. Opettajat yliopistoissa kokevat kieliopin opettamisen haastavana, sillä kunnollista opetusmateriaalia on vähän, opiskelijoita on muihin kursseihin verrattuna vaikea motivoida ja keskeytysprosentit kursseilla ovat merkittäviä.

Yliopistoissa on käytetty monet vuodet samoja, opetuksessa huonoksi todettuja teoksia. Suomenkielen laitokset eri puolella Suomea, ovat omia yksikköjään vailla yhteistyötä. Uusia painotuksia tulee lisää yhteiskunnan tarpeitakin ajatellen, mutta kieliopin liittäminen kokonaisuuteen on ollut vaikeaa. Se jää aina omaksi abstraktiksi osiokseen.

Äidinkielen opettajat kouluissa joutuvat jatkuvasti miettimään , mikä on kieliopin asema äidinkilen opetuksessa. Vuonna 1994 ilmestynyt Kieli ja sen kieliopit on opetusministeriön aluille paneman työryhmän esitys kouluopetuksen kieliopin opetuksen parannuksen puolesta. Siinä halutaan saada lisää uutta tutkimustietoa kieliopin opettamisen taustalle. Didaktisen kieliopin tarve on suuri kouluissa, mihin tarvittaisiin uudistusta. Haasteena olisi tuoda kouluopetukseen teoreettisia ja deskriptiivisiä kieliopin analyysejä, jotka kuvaavat kielen luonnetta kattavasti, mutta käytännönläheisesti.

Mielestäni kieliopin uudistamiselle kouluissa olisi tarvetta. Varsinkin kuluneen kurssin aikana olen ymmärtänyt kieliopin luonteen osana kouluopetusta, ja että sen opettamiseen voisi lisätä uusia tuulahduksia.

Kohti deskriptiivistä ja pedagogista kielioppia

Tieteelliset kielioppiteokset ovat teoriamlleja, jotka eivät pyrkimyksistään huolimatta ole kieltä kuvailevia. Pedagoginen kielioppi on sen sijaan esitetty ymmärrettävästi ja yhteydessä konkreettiseen elävään elämään. Kouluopetuksessa oppilaat miettivät itse oman kielensä rakenteita ja miten kieli toimii, ja tekevät omia päätelmiä ja sovelluksia. Lisäksi huomioidaan ilmausten merkitykset ja käyttö eri kielimuodoissa, kuten yleiskielessä ja puhekielessä. On myös huomioitava millaisia esimerkkilauseita kieliopin eri käsitteiden omaksumisessa hyödynnetään. Kieliopin opettamisessa olisi edelleen samoja sisältöjä, kuten prototyyppisten sanaluokkien tunteminen, opetusmenetelmät ja lähestymistapa olisi vain uudenlainen.

Tavoitteena on, että koululainen ymmärtää, miksi kielen rakenteita ja merkityksiä kannattaa tarkkailla ja tutkia. Yliopistossa ei voida myöskään aloittaa kielen opiskelua vaikeimpien kielten näkemysten kyseenalaistamisesta, kuten nykyään usein tapahtuu, vaan keskeisistä ja todellisista kielen ilmiöistä niiden oikeilla nimillä. Tällaista pedagogista kielioppia kaivataan niin kouluopetukseen kuin yliopistoihin.

Näyttäisi tosiaan siltä, että ilman kielioppia ei voida äidinkieltä opettaa, mutta keinot sen opettamisessa ovat usein kivikautisia.

Iso suomen kielioppi opetuksessa

Iso suomen kielioppia on kielen rakenteita ja kielen käyttöä kuvaileva deskriptiivinen teos, jossa esimerkit ovat elävästä elämästä. Se ei kuitenkaan ole pedagoginen teos, joka sellaisenaan sopisi kouluopetukseen oppikirjana.Opettaja voi kuitenkin löytää siitä opetukseen soveltuvaa materiaalia.

Lähtökohtana kieliopin opettamisessa on huomata ero kielen abtraktin luonteen ja kielenkäytön eli konkretian välillä. Opetuksessa ei lähdetä liikkeelle termien ulkoaopettelusta abstraktilla tasolla, vaan tutkimalla kielen muotoja ja rakenteita niiden luonnollisissa yhteyksissä kuten teksteissä tai puheessa. Puhuttu kieli on hyvä paikka aloittaa kieliopin tarkastelu oppilaiden lähtökohdista. Onkin hyvä muistaa, että kielen normit eivät rajoitu vain kirjakieleen. Isossa suomen kieliopissa näkyy tällainen kaksisuuntainen kielioppikuvaus, jossa huomioidaan kielen merkitykset ja rakenteet ja nähdään kielen monitasoinen verkosto. Niinpä teosta voi soveltaa kieliopin pedagogisessa lähestymisessä, sillä siinä luodaan yhteyksiä eri kielen ilmiöiden välille.

Oma kokemukseni Isosta suomen kieliopista on lähinnä kieliopin osioiden luettelot selityksineen. Siinä on deskriptiivistä puolta esimerkeissä, mutta sen soveltaminen kouluopetukseen vaatii opettajaltakin kielen syvempää tuntemusta.

Päätteeksi

Palaan Alhon ja Korhosen esittelemään kuvitteelliseen opiskelijanelikkooon. Sen jäseniä olivat käytännön oppimista lähellä oleva luokanopettajaopiskelija sekä kolme äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaopiskelijaa, joista yksi ei pidä kielioppia suuressa arvossa, toinen pettyy opiskelun aikana yksipuoliseen kieliopin tarjontaan, ja neljäs on niin syvällä tutkimuksissaan, ettei ymmärrä enää koulun arkea. Tämä nelikko on voisi siis muodostaa työryhmän, joka kehittelisi verkkoon uudenlaista pedagogista kielioppiteosta ”Pientä suomen kielioppia”, jossa yhdistyisi uusin tutkimusieto, kattava rakenne sekä käytännön läheinen ote. Toiveena olisi, että sen kautta vähitellen koulujen kielioppiopetus kehittyisi enemmän kielen rakenteita ja merkityksiä yhdistävään jatkuvaan kielen tutkimiseen ja vuoropuheluun. Tällainen kattava pedagoginen kielioppiteos voisi syntyä tutkijoiden ja käytännön opetustyötä tekevien yhteistyöllä.

Kuten Alho ja korhonenkin toteavat, nelikko taitaa jäädä kuvitteelliseksi vielä hyväksi aikaa. Keskustelin nimittäin taannoin erään äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi pätevöityvän luokanopettajaopiskelian kanssa. Hän totesi, ettei ole juurikaan minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa suomen kieltä pääaineena opiskelevien kanssa, vaikka onkin heidän kanssaan samoilla luennoilla ja kommunikointi olisi siis mahdollista.